1 Tiivistelmä (oppsummering på finsk)
1.1 Johdanto
Tämä hallituksen poliittinen selonteko suurkäräjille on Norjan vuonna 1999 ratifioiman Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen seurantatyötä. Se on myös ihmisoikeuksia koskevan toimintasuunnitelman seurantaa, jonka toimenpiteistä yksi on kansallisia vähemmistöjä koskevan politiikan läpikäyminen.
Tällä hetkellä ei ole olemassa mitään kokonaiskuvaa kansallisia vähemmistöjä koskevasta tai niille erityisen merkityksellisestä politiikasta. Kyseessä ovat vähemmistöt, joilla on pitkäaikaiset siteet maahan. Hallituksen selonteko on näin ollen ensimmäinen yhtenäinen niiden periaatteiden läpikäynti, jotka tulevat olemaan pohjana valtion politiikalle juutalaisten, kveenien, romanien (mustalaisten), kiertolaisten/tattarien ja metsäsuomalaisten kohtelussa.
Selonteossa ei käsitellä saamelaisia eikä myöskään uusia maahanmuuttajaryhmiä koskevaa politiikkaa eikä maahanmuuttopolitiikkaa. Siinä käsitellään kuitenkin eräitä yleisiä vähemmistöpoliittisia kysymyksiä, ja näin ollen sillä on vaikutusta koko sille kentälle, jota kutsumme monikulttuurista yhteiskuntaa edistäväksi politiikaksi.
Hallitus haluaa tämän selonteon välityksellä pyytää anteeksi niitä törkeitä epäoikeudenmukaisuuksia, joita kiertolaiset/tattarit ovat joutuneet kärsimään Norjan laillisten viranomaisten taholta tai näiden aktiivisella tuella.
1.2 Norjan kulttuurisen moninaisuuden poliittinen perusta
Hallituksen politiikan lähtökohtana on:
Kulttuurinen moninaisuus rikastuttaa yhteisöä.
Kaikilla tulee taustastaan riippumatta olla yhtäläiset mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet osallistua yhteiskuntaelämään ja käyttää voimavarojaan.
Rasismi ja syrjintä ovat ristiriidassa perusarvojemme kanssa, ja niitä on vastustettava aktiivisesti.
On luotava sellaiset olosuhteet, jotka mahdollistavat avoimuuden ja kulttuurien välisen vuoropuhelun.
Eräiden arvojen ja perusedellytysten, kuten ihmisoikeuksien ja perustavanlaatuisten demokraattisten periaatteiden kunnioittamisen, tulee olla yhteisiä kaikille, jotka asuvat Norjassa.
Kaikilla on oikeus luoda oma identiteettinsä, ja jokaisella vähemmistöihin kuuluvalla henkilöllä on oikeus päättää itse, kohdellaanko häntä kansalliseen vähemmistöön kuuluvana vai ei.
Lasten ja nuorten hyvät kasvuolosuhteet ja sukupuolten välinen tasa-arvo ovat poliittisina tavoitteina kansallisiin vähemmistöihin kohdistuvassa politiikassa, kuten Norjan yhteiskunnallisessa elämässä muutenkin.
Tavoitteena on, että kansallisten vähemmistöjen tarpeista voidaan, mikäli mahdollista, huolehtia yleisten järjestelmien puitteissa.
Joillakin aloilla saattavat erikoistoimenpiteet ja yleisten järjestelmien sopeuttaminen olla välttämätöntä vähemmistöjen erikoistarpeiden kattamiseksi.
Oikeus osallistua yhteiskuntaelämään ja erityisesti poliittisiin päätösprosesseihin on perusoikeus.
Hallitus pyrkii työllään yhteiskuntaan, joka edistää olosuhteita, jotka ovat tarpeen, jotta vähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat ilmaista, ylläpitää ja kehittää identiteettiään sekä oman ryhmänsä sisällä että kosketuksessaan muuhun yhteiskuntaan.
Hallitus paheksuu mitä voimakkaimmin niitä epäoikeudenmukaisuuksia, jotka ovat kohdistuneet kiertolaisiin/tattareihin. Hallitus haluaa perustaa kiertolaisten/tattarien kulttuurin ja historian dokumentointi- ja välityskeskuksen näiden epöoikeudenmukaisuuksien hyvittämiseksi.
Hallitus pahoittelee myös norjalaistamispolitiikkaa, joka on kohdistunut kaikkiin kansallisiin vähemmistöihin, ja esittää valtion puolesta anteeksipyynnön siitä tavasta, millä vähemmistöjä on kohdeltu.
1.3 Kansainvälinen perusta
Kansainvälinen vähemmistöjen suojelu perustuu syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteelle. Valtioiden velvollisuus on pyrkiä varmistamaan, että vähemmistöt asetetaan samaan asemaan kuin valtaväestö sekä muodollisesti että käytännössä. Yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteet ovat mukana sekä ihmisoikeuksia koskevissa yleissopimuksissa että erityisissä yleissopimuksissa, kuten YK:n rotusyrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa ja YK:n lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa.
Vähemmistöoikeudet ovat lähtökohtana olevan sanamuodon mukaisesti yksilöiden oikeuksia, joita heillä on yhdessä ryhmänsä muiden jäsenten kanssa. Samanaikaisesti on selvää, että vähemmistöoikeuksia on usein mahdollista toteuttaa vain koko ryhmään kohdistuvilla toimenpiteillä, esimerkiksi kun kyseessä ovat joukkotiedotusvälineet, koulutus sekä kielen ja kulttuurin suojelu.
Perusluonteisin kansainvälisen vähemmistönsuojelun määräyksistä on YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 27. artikla. Siinä todetaan, että etnisiin, uskonnollisiin tai kielellisiin vähemmistöihin kuuluvilla henkilöillä on oikeus muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.
Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleisopimus sisältää toisaalta valtioiden kansallisiin vähemmistöihin kohdistuvan politiikan vähimmäisnormeja, toisaalta tavoitteita, joihin valtiot sitoutuvat pyrkimään. Valtioiden tulee luoda sellaiset olosuhteet, että kansallisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat ilmaista, ylläpitää ja kehittää identiteettiään, kieltään ja kulttuuriaan, samalla kun vähemmistöillä on oikeus täyteen ja tehokkaaseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen.
Euroopan neuvosto on hyväksynyt myös alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan. Valtiot jotka ovat ratifioineet peruskirjan, muun muassa Norja, ovat sitoutuneet toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä vähemmistökielien suojelemiseksi ja edistämiseksi.
1.4 Norjan kansallisten vähemmistöjen historia
Kveenit, kiertolaiset/tattarit ja metsäsuomalaiset esiintyvät Norjan historiassa jo 1500- ja 1600-luvuilla. Kaikilla viidellä vähemmistöryhmällä on yli sadan vuoden historia Norjassa.
Vähemmistöryhmiin kohdistettua norjalaistamispolitiikkaa voi luonnehtia ankaraksi. Varsinkin kiertolaisiin/tattareihin on kohdistettu kovakätistä assimilointipolitiikkaa, jossa käytettyjä keinoja nykyään paheksumme syvästi. Jokaisen vähemmistöryhmän vaiheita käsitellään perusteellisemmin luvussa 4.
1.5 Kansallisten vähemmistöjen tämänhetkinen tilanne
Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä useimmat vähemmistöryhmistä suhtautuivat myönteisesti ratifiointiin. Kiertolaisiin/tattareihin kuuluvien keskuudessa mielipiteet jakaantuivat. Tällä hetkellä näyttää käsitys yleissopimuksesta olevan voittopuolisesti myönteinen kaikissa ryhmissä, joita tämä selonteko koskee.
Useimmat Norjassa asuvat juutalaiset ovat Oslon ja Trondheimin juutalaisten seurakuntien jäseniä, joita on yhteensä noin 1 100. Useimmat heistä käyttävät norjan kieltä jokapäiväisessä elämässään. Pari sataa henkilöä käyttää myös hepreaa, ja joku harva vanhus ymmärtää jiddisiä.
Norjassa arvioidaan tällä hetkellä kveeniksi tai kveeni-/suomalaissukua olevaksi henkilöksi itsensä laskevien lukumääräksi 10 000-15 000 henkeä. Kveenin/suomen kieli on tärkeä tuntomerkki ja identiteettiä luova tekijä tälle ryhmälle, mutta norjalaistamisprosessi on johtanut siihen, että monet eivät enää puhu muuta kuin norjaa. Viime vuosikymmenten aikana kveenien keskuudessa on tapahtunut etnopoliittista mobilisointia.
Norjan perinteisen romanien (mustalaisten) ryhmän oletetaan koostuvan 300-400 henkilöstä, jotka kaikki asuvat Oslon seudulla. Heidän kieltään kutsutaan romaniksi. Monet heistä ovat liikkeellä vuoden kesäpuoliskon sekä Norjassa että ulkomailla. Norjan romanit ovat järjestäytyneet suurperhetasolla. International Romani Unionilla on edustaja Norjassa.
Kiertolaisten/tattarien ryhmään kuuluvien määrästä Norjassa ei tällä hetkellä ole varmoja lukuja. Kyseessä saattaa olla muutama tuhat henkeä. Kiertolaisten/tattarien kieltä nimitetään kiertolais-/tattarikieleksi. Emme tiedä, kuinka moni hallitsee täysin kiertolais-/tattarikielen. Viime vuosina kiertolaisten/tattarien ryhmälle on muodostettu useita järjestöjä.
Norjassa lasketaan olevan useita satoja henkilöitä, jotka katsovat kuuluvansa metsäsuomalaisiin. Tämä vähemmistöryhmä puhui aikaisemmin suomea, ja suomenkielisiä sanoja ja sanontoja on vieläkin käytössä Suomalaismetsissä. Viime vuosina on ollut näkyvissä metsäsuomalaiskulttuurin elpymistä. Nykyään on olemassa useita alueellisia ja paikallisia järjestöjä, jotka työskentelevät metsäsuomalaisten kulttuurin parissa, sekä organisoituja verkostoja, joilla on yhteyksiä maan rajojen yli.
1.6 Viranomaisten toimenpiteet ja työ
Hallitus kannattaa tavoitetta, jonka mukaan Norjan ei tule tyytyä siihen, että pyritään täyttämään kansainvälisten ihmisoikeuksia koskevien yleissopimusten vähimmäisvaatimukset. Hallitus painottaa tavoitteita, joita kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus ja alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja asettavat.
1.6.1 Vastuu koordinoinnista ja sektorivastuuperiaate
Vastuu kansallisia vähemmistöjä koskevan politiikan koordinoinnista on annettu kunta- ja alueministeriölle. Sektorivastuun periaate on edelleenkin voimassa kaikilla toiminta-aloilla, kuten kulttuurin, koulutuksen ja terveydenhuollon alalla.
1.6.2 Vähemmistöjen osallistuminen yhteiskuntaelämään
Hallitus ylläpitää ja kehittää myös tulevaisuudessa vuoropuhelua kansallisten vähemmistöjen järjestöjen kanssa. Kansallisille vähemmistöille kohdistettuja tukijärjestelmiä jatketaan.
1.6.3 Vahingonkorvaus ja hyvitys
Henkilöt, jotka ovat joutuneet julkisten viranomaisten epäoikeudenmukaisesti kohtelemiksi, voivat vaatia korvausta tavallisten norjalaisten korvaussääntöjen mukaisesti. Vanhentumisväitteestä luovutaan melkein poikkeuksetta niissä tapauksissa, joissa valtiolle esitettävä korvausvaatimus on oikeudellisesti vanhentunut ja vahinkoa kärsinyt voisi ilman omaa syytään joutua kärsimään tappiota, jos vanhentumiseen vedotaan. Käytäntö tulee olemaan vapaamielinen asioissa, joissa lapset tai nuoret ovat joutuneet julkisen viranomaisen epäoikeudenmukaisuuden tai laiminlyönnin kohteeksi.
Sen lisäksi myönnetään joissakin tapauksissa hyvitystä henkilöille, jotka ovat saaneet puutteellisen koulunkäynnin, joita on hoidettu väärin terveydenhuollossa tai joiden tilanne on arvioitu väärin lapsen huostaanoton yhteydessä. Vaatimuksena on, että hyvityksen hakijan kohtalo on ollut erityisen kova. Hyvitystä myönnetään hakijan konkreettisesti kärsimien epäoikeudenmukaisuuksien perusteella, ei sen perusteella, että hän kuuluu kansalliseen vähemmistöön.
Juutalaisen vähemmistön toisen maailmansodan aikana Norjassa kärsimän kohtelun historiallinen ja moraalinen tilinpäätös suoritettiin juutalaisten kuolinpesien selvityksen avulla. Tilinpäätöksen yksilöllinen osa on tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2000 kuluessa.
Hallitus pyytää anteeksi törkeitä epäoikeudenmukaisuuksia, joita kiertolaiset/tattarit ovat joutuneet kärsimään Norjan laillisten viranomaisten taholta tai näiden aktiivisella tuella. Hallitus haluaa perustaa kiertolaisten/tattarien kulttuurin ja historian dokumentointi- ja välityskeskuksen näiden epäoikeudenmukaisuuksien hyvittämiseksi. Keskus sijoitetaan Elverumiin Glomdalsmuseet-nimisen museon yhteyteen, ja sen rakentaminen aloitetaan vuonna 2002.
1.6.4 Koulutus ja koulunkäynti
Kouluopetusta ei ole aina sopeutettu sellaisten väestöryhmien tarpeisiin, joilla kierteleminen on osa elämäntapaa (romanit ja kiertolaiset/tattarit). Hallitus pitää silti lähtökohtana sitä, että oppimisoikeus ja -velvollisuus koskee samalla tavalla kaikkia lapsia. Siksi voi olla tarvetta kehittää opetusmuotoja, joita on mahdollista toteuttaa käytännössä, vaikka oppilaat ovatkin kiertelemässä osan vuoden kesäpuoliskoa.
Koulu on keskeinen yhteiskunnan areena, jolla kansallisten vähemmistöjen tulee olla näkyvillä.
Suomea opetetaan tällä hetkellä toisena kielenä peruskoulussa ja keskiasteen koulussa. Opetusmateriaalin kehittäminen on käynnissä. Kirkko-, koulutus- ja tutkimusministeriö aikoo myös ehdottaa erilaisia toimenpiteitä, joilla saataisiin päteviä opettajia suomen kielen opetukseen. Tromssan yliopistolla ja Finmarkun korkeakoululla on tärkeä rooli kveenikulttuurin ja kveenin/suomen kielen edelleen kehittämisessä korkea-asteen koulutuksessa.
1.6.5 Lapset ja nuoret
Lasten ja nuorten kasvuympäristö on yksi hallituksen tärkeimmistä panostusalueista. Lapsi- ja perheasiain ministeriöllä on lapsi- ja nuorisojärjestöille suunnattu tukijärjestelmä. Järjestelmä on saanut sellaisen muodon, että pienemmätkin järjestöt, kuten vähemmistöryhmien järjestöt, kuuluvat sen piiriin.
Kun kansallisiin vähemmistöihin kuuluviin lapsiin kohdistettavia toimenpiteitä harkitaan, lastensuojeluviranomaisten tulee ottaa huomioon lapsen etninen, uskonto-, kulttuuri- ja kielitausta. Tarkoitus on laatia pohjoismainen lapsia ja nuoria koskevan tietämyksen nykytilanteen arviointi, johon sisältyy myös tietoa lastensuojelusta.
Lapsi- ja perheasiain ministeriön kaksikielisten päiväkotiavustajien tukijärjestelmä käsittää kansallisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset. Lapsi- ja perheasiain ministeriö voi myöntää varoja sellaisten toimenpiteiden kokeiluun, joiden tavoitteena on auttaa kveenien kulttuurin, kielen ja identiteetin kehittämistä.
1.6.6 Kielen, kulttuurin ja identiteetin suojelu
Tulevaisuudessa pääperiaatteena tulee olla kulttuurisen moninaisuuden näkyvyys arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteydessä. Tarvitaan erityistä panostusta, jotta Norjan yhteiskunnan kulttuuritaustan moninaisuudelle saadaan näkyvämpi asema kulttuurin alalla.
Hallitus haluaa perustaa kiertolaisten/tattarien kulttuurin ja historian dokumentointi- ja välityskeskuksen Glomdalsmuseet -nimisen museon yhteyteen sekä myötävaikuttaa Porsangin Kväntunet -hankkeen toteutumiseen.
Yksityisyyden suojan ja epäoikeudenmukaisen kohtelun dokumentoinnin suojaamisen (arkistotietosuojan) välistä suhdetta pohditaan valtionarkistossa säilytettävien «Tattarirekisterin» ja «Vajaamielisrekisterin» yhteydessä. Hallitus korostaa, että vähemmistöihin kohdistuneen epäoikeudenmukaisen kohtelun dokumentoinnin säilyttämisen huomioon ottaminen painaa vaa'assa huomattavasti, kun valitaan arkistotietosuojan ja yksityisyyden suojan välillä, mikä on sama kanta kuin kiertolaisten/tattarien valtakunnallisen yhdistyksen Romanifolkets Landsforeningin kanta.
1.6.7 Vähemmistökielinen nimistö
Oikeusministeriö perusti vuonna 1999 työryhmän arvioimaan nimilakia henkilönnimien osalta. Työryhmä arvioi nimilain muutoksia muun muassa kansallisten vähemmistöjen kannalta.
Paikannimilakia on arvioitu, ja kulttuuriministeriö harkitsee parhaillaan, miten arviointiraportin pohjalta edetään. Siinä yhteydessä harkitaan Norjan kveeniliiton esittämää vaatimusta kveeninkielisten nimien käytöstä.
Hallitus on tehnyt mahdolliseksi hyväksyä kolmikielisiä kunnannimiä vastaavasti kuin kaksikielisiäkin kunnannimiä.
1.6.8 Vähemmistöt ja tiedotusvälineet
Hallitus pitää vähemmistöjen sananvapaudelle ja ilmaisumahdollisuuksille annettavaa aktiivista tukea tärkeänä poliittisena toimenpiteenä kulttuurisesti moninaisessa yhteiskunnassa.
Kveenisanomalehti Ruijan Kaiulle myönnettävää valtion tukea lisätään 250 000 kruunusta 350 000 kruunuun vuonna 2001. NRK Troms -alueradio lähettää viikottain 12 minuuttia suomenkielistä ohjelmaa.
1.6.9 Sosiaali- ja terveyspolitiikka
Norjan sosiaali- ja terveyspolitiikan periaatteena on, että jokaisella asiakkaalla on yhtäläinen oikeus siihen, että hänen elämäntilanteeseensa ja kulttuuritaustaansa suhtaudutaan kunnioituksella.
1.6.10 Rasismin ja syrjinnän vastustustyö
Hallitus painottaa, että valtiolla on erityinen vastuu varmistaa, että yhdenvertaisen kohtelun varmistavat ja syrjintää ehkäisevät toimenpiteet käynnistetään. Yhtenä tähän tähtäävänä toimenpiteenä on perustettu Etnisen syrjinnän vastustamiskeskus (Senter mot etnisk diskriminering). Sen lisäksi on asetettu toimikunta, jonka tehtävänä on selvittää, miten olisi mahdollista edistää etnistä syrjintää ehkäisevää oikeussuojaa. Toimikunnan tehtävänä on myös laatia etnisen syrjinnän vastustamista koskeva lakiehdotus.
1.6.11 Tiedon lisääminen (Tutkimus ja kehittäminen)
Kansallisiin vähemmistöihin ja niiden tilanteeseen liittyviä erilaisia ongelmanasetteluita on tarpeen tutkia järjestelmällisemmin.
Lapsi- ja perheasiain ministeriö aikoo laadituttaa yleiskatsauksen pohjoismaisesta tietämyksestä kansallisiin vähemmistöihin kuuluvista lapsista ja nuorista.
Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa tutkimusta ja dokumentointia, joka selvittää ideologiaa, jonka perusteella terveys- ja hoivasektori on hoitanut vieraita elintapoja sairauksina. Ministeriö aikoo myös kartoittaa perusteellisemmin, mitä käytäntöä mielenterveystyössä noudatettiin, kun etninen identiteetti katsottiin sairaudeksi.
1.7 Taloudelliset ja hallinnolliset vaikutukset
Kiertolaisten/tattarien kulttuurin ja historian dokumentoinnista ja välityksestä huolehtivan keskuksen määrärahaa esitetään tavallisissa talousarvioesityksissä.